sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Laulu pienestä

Minulle tulee tästä aina mieleen tuo pieni ihmeellinen olento. On niin monia hienoja lauluja, niin monia sanojen jonoja, jotka sopivat niihin, joita ikävöi. Niihin, jotka ovat tässä ja niihin, joista on jäljellä vain muistot. Mitkä laulut tuovat sinulle mieleen rakkaimpasi? 


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Valtakunnassa kaikki hyvin

Pieni sai pari viikkoa sitten oman valtaistuimen. Stokken Tripp Trapp vei ensin yöunet ja sitten lapsen säästöt. Punnitsimme vaihtoehtoja pitkään ja hartaasti koko perheen voimin. Tyttö halusi mukavan ja helposti sotkettavan, isi halusi jämäkän ja turvallisen ja äiti tyylikkään (sekä käytetyn, mutta yhtälö ei muodostunut mahdolliseksi, aivan väärän värisiä myyvät pentele!) - no, tuollainen sitten vastasi kutakuinkin kaikkia toiveita. Päätöksessä painoi lopulta myös pitkä takuu, erinomainen jälleenmyyntiarvo ja kuulopuheet tottakai. 

Syöttötuolin myötä moni asia on muuttunut. Tyttö syö - jos mahdollista - vieläkin paremmin kuin aikaisemmin. Jos hän saa käteensä jotakin hauskaa kolisutettavaa tai imeskeltävää, viihtyy hän yleensä tuolissa niin pitkään, että äiti toteaa "jokohan nyt alkaisi riittää". Koira, joka ennen osasi jäädä keittiön kynnyksen tuolle puolen, marssii tätä nykyä pokkana "omalle paikalleen" lapsen valtaistuimen viereen. 



Esimerkiksi yhtenä iltana lähtöasetelma oli kutakuinkin tällainen.



  
Tyttö sai leipää maistaakseen.




 "Jahas..."




 "Mikä tuo on?!"




 "Katsotaanpas!" Onneton leivänmuru ei sitten kuulemma aivan riittänytkään, joten...




 "ommnommnom..." 




Nälkä ja alkuihastus laantui nopeasti. Joten kaverille kans!




"Saitko kopin??"




"Hähää, se onnistui!"


Että sellainen salaliitto!


maanantai 14. lokakuuta 2013

Kohtaamisia

Kahdeksan pientä maaliskuista murua ja samanmoinen määrä äitejä - mitä siitä syntyy? Mainiot treffit tottakai! Paljon meteliä, jännitystä, lautasen kokoisia silmiä ja kilometrin pituisia ripsiä, ähinää ja mölinää, hyviä juttuja, herkkuja, suusta suuhun kiertäviä puruleluja, ryömiviä, istuvia, konttaavia ja seisovia vaippapeppuja, litratolkulla kuolaa ja vähintään sama määrä sympatiaa. Kiitos taas! Ensi kertaa odotellessa, seuraaviin treffeihin saammekin vahvistuksia sekä pohjanmaalta että ulkomailta asti, niiin h-h-h-huippua!






perjantai 11. lokakuuta 2013

Värikkäin terveisin











 Toisinaan unohtuu, miksi se on ihan hyvä vuodenaika. 

Mutta ei tarvitse kun avata silmät ja muistaa taas. 

Meidän pienen ensimmäinen syksy.


maanantai 7. lokakuuta 2013

Joulu...eiku nimpparit!











En olisi varmaan muistanut koko nimipäivää, mutta onneksi typyn mummo ja omani eivät ole ollenkaan unohtelevaa sorttia, joten sai pieni käpynen juhlistaa hiukan nimeään. Tai no "juhlistamisesta" on varmaan aika monta eri käsitystä - meillä muisteltiin nimen valintaa ja päiviteltiin kuinka se on hieno ja sopiva ja kuinka ei voisi muuta enää ajatellakaan. Ainiin, saihan typy vähän herkkujakin maistaakseen - kuivattuja mansikoita! Minun lapsuudessani nimipäiviä ei ole erityisemmin juhlittu, joten se ei tunnu itselle niin kovin tärkeältä perinteeltä. Toki sen voisi silti ottaa tavaksi, ei kai kakkua voi koskaan liian usein syödä?! Ja juhlapäivät tietysti kokoavat ihmisiä yhteen, siksi mikään juhla ei ole aivan turha. Ja kun miettii tarkemmin, niin nimi on oikeasti tärkeä asia. 

Kyllä meinasi itku tulla kun avasimme tytön kanssa mummolta ja ukilta sekä serkun perheeltä saadun nimpparipaketin. Sisältö oli aivan ihana ja lapsen riemu käsin kosketeltava. Ilmeetkin ehkä sen kertoo, mutta tuhannesti kiitoksia!