Muistot säilyy

"Yksin valvoen, valot tähtien
yössä kimmeltää, muistan ystävää.
Kun tästä kuljettiin, sä sanoit mulle niin
vierellesi aina jään vaik joudun lähtemään.

Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen,
jos vielä oisit vierelläin, ois joulu ikuinen.
Kai kuulet toiveen tään, jäi susta elämään.
Niin kauniit muistot jotka aina jouluna mä nään.
Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen,
kun kuljet siellä jossakin tiellä enkelten.
Jos kuulet toiveen mun, niin ehkä rauhoitun,
kun rakkauden tunnen suuren sun.

Pienen kynttilän sulle sytytän.
Lumeen valkoiseen nimesi mä teen.
Kai toive jokaisen on lahja rakkauden.
Kun kaiken joskus kadottaa, sen joulu tuoda saa. 

Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen,
jos vielä oisit vierelläin, ois joulu ikuinen.
Kai kuulet toiveen tään, jäi susta elämään.
Niin kauniit muistot jotka aina jouluna mä nään.
Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen,
kun kuljet siellä jossakin tiellä enkelten.
Jos kuulet toiveen mun, niin ehkä rauhoitun,
kun rakkauden tunnen suuren sun.

Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen,
jos vielä oisit vierelläin, ois joulu ikuinen.
Kai kuulet toiveen tään, jäi susta elämään.
Niin kauniit muistot jotka aina jouluna mä nään.
Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen,
kun kuljet siellä jossakin tiellä enkelten.
Jos kuulet toiveen mun, niin ehkä rauhoitun,
kun rakkauden tunnen suuren sun."

Vuosi sitten lepäsi äidin käsi minun mahani päällä. Vielä kaikuu korvissa tuttu nauru. Ei se unohdu koskaan.

Lämpöistä joulua!

♥

Itsenäinen päivä

Kirjoitin tänään vauvakirjaan: "Itsenäisyyspäivänä katsoimme tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa, minä lattialla ja sinä potalla istuen. Teit elämäsi ensimmäiset pottakakat. Mahtavan päivän valitsit, oikein itsenäistä." Hyvä pikkumuru, hyvä Suomi! Olette rakkaita molemmat.

Siellä ja täällä - vielä hengissä

Oho, me unohduttiin jonnekin. Oltiin reissussa. Juhlittiin kaksivuotiasta kummityttöä ja sopivan ikäisiä vanhempia. Matkustettiin lastenvaunussa, syötiin lattialta pieniä kiviä - no toinen vaan söi. Tehtiin taidetta tai sotkua, riippuu keneltä kysyy. Juhlittiin isiä kahdesti. Nautittiin arjesta ja rutiineista. Oltiin muka kiireisiä. Otettiin korttikuvia ja syötiin piparia sokerihumalaan asti. Odotettiin ekaa hammasta sata vuotta, kivun ja kiukun kanssa pari viikkoa. Valvottiin se sama aika, sata vuotta tai ainakin se muutama viikko. Hihkuttiin ekat ja tokat ja nyt jo päivittäiset pottapisut. Taputettiin ja vilkutettiin ja välillä yhtä aikaa. Toisteltiin tavuja ja sanoja, oltiin kuulevinamme kaikenlaista. Opittiin nousemaan pystyyn ja tavoitellaan nyt kuuta jatkuvasti.

8 kuukautta - saa taputtaa (vaikka mahaansa)

Kahdeksan kuukautta täyttää minilyylimme tänään. Ehkä ei ole joka kuukausi tarpeen ihmetellä mihin aika oikein on kadonnut (mutta kun se on!) Huikea tyyppi on tuo pieni-suuri kaikinpuolin joka tapauksessa.

Hän osaa jo esimerkiksi:

☺Taputtaa, käsiään sekä pikkuista masukumpuaan - jälkimmäinen on jotenkin aivan liian koomista.
☺Kontata kohtalaista vauhtia paikasta toiseen, välillä pitää vain pysähtyä läähättämään ja taputtamaan itselle.
☺Löytää laserkatseellaan huolellisestikin piilotetut kaukosäätimet, johdot, pistorasiat jne.
☺ Edetä eläimellisillä tyyleillä, esimerkiksi karhujen, rapujen, hylkeiden ja vesikauhuisten apinoiden tavoin.
☺Seisoa tukea vasten ja välillä päästää vahingossa irti - kops, byäääää!
☺Juoda tavallisesta lasista ja ohjata suuhun kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta.
☺Ottaa mallikkaan pinsettiotteen, jolla löytää taatusti joka ainoan roskan ja pikkukiven, nam!
☺Soittaa erilaisia soittimia, kuten rytmimunaa ja marakassia - hiljaisuuden jälkeen tietty kaikista lysteintä.
☺Keskustella omalla kielellään hyvinkin asiantuntevaan ja pätevään sävyyn.
☺Ottaa erilaisia poseerausilmeitä kameralle ja hakea huomiota monenlaisilla eleillä.
☺Teeskennellä tunteita ja manipuloida vanhempiaan hyvin voimakkaasti.
☺Matkia eleitä, ilmeitä, ääniä ja tavuja - ja myös esim. koiraa pyrkimällä jatkuvasti ruokakupeille.
☺Tiputtaa koiralle herkkuja pöydästä - tietysti sellaisia joihin ei itse ole mieltynyt.
☺Vilkuttaa hurjasti kättä vispaten - seuraavaksi treenaamme astetta viileämmän prinsessatervehdyksen.

Onneksi opittavaakin vielä riittää. Äiti on huomannut pieniä puutteita esimerkiksi:

☻Palautteen vastaanottamisessa: "ei" on sama kuin "anteeksi, nyt en tainnut kuulla, mutta ei tarvitse toistaa".
☻Itsesuojeluvaiston jalostumisessa.
☻Potalla istumisen tuottavuudessa - hyvät naurut siitä kyllä saa, mutta harvoin juuri muuta.
☻Käsitteen "kokonainen, ehjä, yhteen putkeen nukuttu yö" sisäistämisessä.
☻Tilannetajussa...viisi kerrosta vaatetta päällä, tyyppi makuupussissa vaunuissa - "äiti, mulla tuli kakka!"

Taitava pikkuhöpö, aplodit sinulle. ♥

Pallero lähettää hulvattomat terveiset

Laulu pienestä

Minulle tulee tästä aina mieleen tuo pieni ihmeellinen olento. On niin monia hienoja lauluja, niin monia sanojen jonoja, jotka sopivat niihin, joita ikävöi. Niihin, jotka ovat tässä ja niihin, joista on jäljellä vain muistot. Mitkä laulut tuovat sinulle mieleen rakkaimpasi? 

♥

Vielä ennen ensimmäisiä hiutaleita

Valtakunnassa kaikki hyvin

Pieni sai pari viikkoa sitten oman valtaistuimen. Stokken Tripp Trapp vei ensin yöunet ja sitten lapsen säästöt. Punnitsimme vaihtoehtoja pitkään ja hartaasti koko perheen voimin. Tyttö halusi mukavan ja helposti sotkettavan, isi halusi jämäkän ja turvallisen ja äiti tyylikkään (sekä käytetyn, mutta yhtälö ei muodostunut mahdolliseksi, aivan väärän värisiä myyvät pentele!) - no, tuollainen sitten vastasi kutakuinkin kaikkia toiveita. Päätöksessä painoi lopulta myös pitkä takuu, erinomainen jälleenmyyntiarvo ja kuulopuheet tottakai. 

Syöttötuolin myötä moni asia on muuttunut. Tyttö syö - jos mahdollista - vieläkin paremmin kuin aikaisemmin. Jos hän saa käteensä jotakin hauskaa kolisutettavaa tai imeskeltävää, viihtyy hän yleensä tuolissa niin pitkään, että äiti toteaa "jokohan nyt alkaisi riittää". Koira, joka ennen osasi jäädä keittiön kynnyksen tuolle puolen, marssii tätä nykyä pokkana "omalle paikalleen" lapsen valtaistuimen viereen. 

Esimerkiksi yhtenä iltana lähtöasetelma oli kutakuinkin tällainen.

  

Tyttö sai leipää maistaakseen.

 "Jahas..."

 "Mikä tuo on?!"

 "Katsotaanpas!" Onneton leivänmuru ei sitten kuulemma aivan riittänytkään, joten...

 "ommnommnom..." 

Nälkä ja alkuihastus laantui nopeasti. Joten kaverille kans!

"Saitko kopin??"

"Hähää, se onnistui!"

Että sellainen salaliitto!