Lennä, lennä..

Runo on herra Tabermannin  kynästä liidusta, lainausmerkit ovat unohtuneet näemmä jonnekin. Kyllä se on Tommy ollut viisas mies, tässä hetkessä se onni on.

Mainio metsäretki

Touhukkaat terkut taaperoiselta

Oma, uusi arki

Uskallan sanoa, että olemme sopeutuneet. Uusi koti tuntuu kodilta, vaikka aivan kaikki rojut eivät olekaan vielä paikkaansa löytäneet. Isimies aloitti pitkästä aikaa työt kodin ulkopuolella ja minä jäin puolestani kotiin. Äitiyslomakin alkaa ensi viikolla, jopas vain aika rientääkin. Tämä uusi arki tuntuu kivalta ja ihan omalta. Sopeutuminen on tapahtunut itsestään, turhaan ehdin sitäkin stressaamaan. Käymme Pimpulan kanssa ahkerasti kerhoissa ja puistoissa ja uusi viikottainen harrastuskin on löytynyt; sunnuntaisin pakkaamme reppuun juomapullon ja tossut ja lähdemme taaperoiden jumppakerhoon. Arki on mukavan rutinoitunutta, mutta kuitenkin sopivan vaihtelevaa ja parasta tietysti on, että ihan itse saa päättää mitä päiviin ymppää. Ensimmäinen viikko uudessa kodissa oli aika tunnemyllerrystä - lapsi hoki päivittäin "äiti mennään kotiin" ja äiti nieleskeli ikävissään kyyneleitä ja koitti vakuuttaa, että "tämä on nyt meidän koti." Ihanaa, ettei enää tarvitse vakuutella lasta sen enempää kuin itseäänkään, koti tämä on. 

Kuplia, kuplia!

(Liian) kauan eläköön kevät?

Keväässä tylsintä on ehkä eteiseen väkisin pyrkivä kura (se saa aivan uuden merkityksen jos sattuu omistamaan valkoisen koiran...), lumesta hyökkäävät koirankakkayllärit, loska, ja aina aina AINA märät kengät. Sen sanon, että jokseenkin tympeää on kokea nuo kevään varjopuolet kaksi kertaa alusta saakka. Niin käy kun muuttaa Varsinais-Suomesta Kymenlaaksoon kevään kynnyksellä. Rannikolla hyi-ku-märkä-kevät on jo elettyä elämää ja sisämaassa vasta tuloillaan. No, toisaalta ollaan ehditty täällä uudessa kodossa nauttimaan vielä hiukan talven rippeistä. Oodi kumisaappaille, kuravaatteille ja kevään tulolle! 

Aurinkoa!