Hyvä vuosi 2014

Kulunut vuosi on ollut meille hyvä. Kasvun vuosi, kaunis ja koskettava. Ei samalla tavalla mullistava kuin vuosi 2013 - ja tavallaan hyvä niin, tasaisen hyviä vuosia tarvitaan ehdottomasti myös.

Taidokas tammikuu - nautittiin lumesta (kaikki kaksi viikkoa mitä sitä riitti), tehtiin kuperkeikkoja ja treenattiin elämää kahden jalan varassa. 

Hieno helmikuu - pampula sai toisen serkkunsa. Ensiaskeleensa tirppa otti ystävänpäivän aattona.

Mieletön maaliskuu - yksi maailman ihanin yksivuotias ja kolmet huikeat synttäribileet, huh!

Maaliskuussa palasin töihin hiukan suuremmalla volyymilla, ehkä? Totta puhuakseni lapsen vauvavuoden päättyminen oli niin merkittävä tapahtumaketju, ettei näköjään ole aivan kirkkaana mielessä, mitä muuta maaliskuussa mahtoi tapahtua.

Huikea huhtikuu - Vietin melkein kokonaisen viikon erossa tytöstä (ja miehestä), se oli mielenpainuvaa kaikessa tuskaisuudessaan ja ihanuudessaan. Ehkä ristiriitaisinta koko vuonna. Perheen kesken lomailimme ihanalla Madeiralla. Tyttö oppi juoksemaan - liian lujaa!

Touhukas toukokuu - siskoni perheeseen tuli uusi valloittava karvainen perheenjäsen. Juhlistimme  äitienpäivää mammojen ja taaperoiden kanssa Espoossa.

Kuuma kesäkuu - ulkona, ulkona, tottakai! Markkinoilla, puistotreffeillä, auringossa ja varjossa, maalla ja vedessä.

  

Helmi heinäkuu - junamatka lappiin, ikimuistoiset mökkitreffit mamma- ja taaperoporukalla, mansikoita ja uimarantoja, mahtava kesä, ei kai muuta!

Epävarma elokuu - pampulan mummo sairastui keuhkokuumeeseen ja saimme monta viikkoa elellä sydän karrella. Mummo kuitenkin toipui hienosti ja helpottuneina korjasimme isovanhempien marja- ja omenasadon parempiin suihin.

Sisukas syyskuu - juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin ja tartutin juoksuinnostuksen myös perheen pikkuiseen sisupussiin.

Liikuttava lokakuu - maukkaita mielitekoja ja ensikohtaaminen erään suloisen kanssa.

Menevä marraskuu - kummitytön kolmannet synttärit, vierailuja siellä ja tuolla, isänpäivä kotona ja muutama mukavan luminen päivä. Ja kummasti paisuva maha.

Juhlava joulukuu - yhdeksäs vuosipäivä, pikkujouluja, ihana valkoinen joulu pappalassa, näyttävä vuodenvaihde lasten ilotulitustapahtumassa ja kotona oman perheen mainiossa seurassa, skoolailut colalla ja pussin jos toisenkin rapinaa. Haaveita tulevasta, luottamus siihen, että seuraavakin vuosi tuo tullessaan monenlaista hyvää.

Kippis!

Hyvää Uutta Vuotta! 

Puoli vuotta sitten

Puoli vuotta sitten olimme täydellisellä lomalla. Täydellinen loma taaperon kanssa, kyllä! Näköjään kaikki on mahdollista! Madeira vei kertalaakista kaikkien reissulaisten sydämet. Päällimmäisenä mieleen jäi mahtava ilmasto - ei liian kuuma ottaen huomioon, ettei loma kulminoitunut virvokkeiden nautiskeluun altaan reunaalla. Aktiviteetteja oli runsaasti moneen makuun, retkikuntamme kävi muun muassa opastetulla minibussiretkellä sekä omatoimimatkoilla kaupungin sydämessä ja vuorilla. Kilometrin verran jyrkähköä vuorta kävellen alas lapsi kantorepussa antaa muuten ihan uudenlaista perspektiiviä termille "jalat on maitohapoilla". Ne voivat olla sitä esimerkiksi kolme päivää putkeen. Kaapelihissillä ajelu kaupungin yllä oli silti sen arvoista mennen tullen. Ydinkeskustassa sijaitseva hotelli oli pikkutermiitin kanssa loistava valinta, sillä matka illallispöytään kesti lyhyimmillään minuutin tai kaksi ja vaihtoehtoja oli enemmän kuin runsaasti. Täydellinen loma ei lopulta vaadi hurjasti; omat rakkaat, mukavat puitteet ja sopivan rennon asenteen lähinnä.

Monessa mielessä kohde oli juuri sitä mitä olimme odottaneetkin. Huikeita maisemia höystettynä järkyttävän hyvällä ruualla ja edullisella juomalla. Markettien kilometrien mittaiset suklaa-, leivos-, keksi- ja viinihyllyt vetivät kyllä suun hymyyn kerta toisensa jälkeen. Pään kokoinen kakku(pala) kustansi muutaman hassun kolikon ja voi olla, että lapsen päiväuniaikaan hotellihuoneessa viuhoi muovilusikat aika tahtia kerran jos toisenkin. Take away-kulttuuriin ei kyllä juuri kannustettu, uskoakseni tuolla päin maailmaa on aina aikaa pienelle kahvitauolle. Aina. 

Perhekeskeisen kulttuurin keskiössä lapsilla lienee aika arvokas asema. Ainakin meidän reissupimumme sai valtavasti hyväntahtoista huomiota ja jatkuvasti joku oli ihmettelememässä pikkuista tapertajaa kanssamme. Kauppajonosta kajahti äkkiä "pass pass!" ja lastensa kanssa ostoksille tulleet ohjattiin kassalle oikopäätä jonon ohi. Hiukan jäimme ihmettelemään miksi lastenruokavalikoimat olivat apteekissa laajemmat kuin marketissa ja miksi yövaippoja myytiin 57 kiloon asti, mutta kaikki tyylillään. Vilpittömästi Madeiraa myös lapsellisille suositellen!