tiistai 26. helmikuuta 2013

Puutut

En ollut aiemmin edes oikein tajunnut. Äitini on ollut koko raskauden ajan tiiviisti yhteydessä meihin. Oikeastaan enemmän kuin koskaan ennen. Elokuun lopussa laitoin pikkuisin kädenjäljin koristellun kortin postiin ja vastaukseksi sain viestin: "Hei pikkuäiti, ihana uutinen, veet silmissä täälä! Yritin soittaa, molemmille onnittelut! t.mummi" Jokaikisen neuvolan jälkeen äiti laittoi viestiä tai soitti kysyäkseen miten meni ja onhan kaikki hyvin. Hän oli niin innoissaan. Niin aidon kiinnostunut. Kaikessa hössöttävyydessään ja monine hassuine neuvoineen niin mahdottoman suloinen. Äiti oli koko ajan läsnä. Äiti oli tärkeä tuki. 

Nyt olen yhtäkkiä vähän yksin. Tottakai J on tukena ja mukana kaikessa ja J:n perhe, oma rakas sisko, muu perhe ja ystävät. Mutta äidin poissaolo huutaa silti lujasti. Tänään neuvolan jälkeen itketti vähän. Ei tullut viestiä äidiltä. Viimeisessä tekstiviestissä lukee "mikä olo? muista nukkua päiväunet! t.äiti". 

Sinä olit ja olet mitä parhain mummi. ♥ Sen aion pikkuiselle kyllä muistaa kertoa aina ja uudestaan.  Olen kiitollinen, että sait olla mukana tähän asti. Ihanaa, että olimme joulun yhdessä ja paijasit pömpöttävää masua niin monta kertaa. Sanoit vauvaa "Vaapuksi", se soi hassusti korvissa koko ajan.

Kaikki pelottaa nyt niin paljon enemmän. Toivon, että kun vauva syntyy, on riittävästi voimia taas.


10 kommenttia:

  1. Jos voin olla avuksi tai tueksi millä tahansa tavalla niin kerrothan sen! Olet ajatuksissani ja rukouksissani! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kyllä tästä eteenpäin ponnistetaan, pikkuaskelin.

    VastaaPoista
  3. Voi ystävä rakas! Iso voimahali! Koita jaksaa <3

    VastaaPoista
  4. Löysin tuolta Vuoden mutsin viimeisimmästä postauksesta tänne blogiisi. Itku tuli ja toivotan sulle paljon voimia <3 Itse juuri toisen lapsen synnyttäneenä ja äidiltäni tukea saaneena, en voi edes kuvitella mitä käyt läpi. <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos ulmai. <3 Tällä hetkellä ajatukset ovat kovasti navan seudulla, tiukkoja hetkiä tämän asian kanssa tulee varmasti olemaan monia - lopun elämää, mutta nyt on pakko porskuttaa eteenpäin. Kävin kurkkaamassa blogiasi (sitä sokerisinta niistä), tulen pian uusintavisiitille ja katson rauhassa muutkin läpi. =)

    VastaaPoista
  6. Voi itkut! Aloin lukea postaustasi, itkin sitä, että jollakin on sellainen äiti, jota minulla ei ole. Sellainen, jolla kiinnostaa oman lapsensa hyvinvointi, joka elää mukana erityisesti näissä elämän isoissa jutuissa. Niin mitä tuota turhaa. Sitten sellainen ihana äiti kuolee. Voihan märyn parku!

    Kaikkea hyvää teille! Hurjasti onnea vauvasta ja voimia äidittömyyden läpikäymiseen! Onnea on kuitenkin omata noin hienot muistot <3. Toivottavasti niistä saat kammettua voimaa suruun...

    -Riikka

    VastaaPoista
  7. Kiitos Riikka :) Muistot kantaa ja kuten olen jo tuolloin keväällä uumoillut, vauvasta saa kyllä tarvittavat voimavarat!

    VastaaPoista