keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Nimetty


Pieni on saanut ikioman nimen. Siitä ei tarvinnut kovasti vanhempien kättä vääntää tai hampaita kiristellä, yhteistuumin valittiin paras - ajaton ja mielestämme kaiken ikäiselle hyvin sopiva nimi.  Tällä erää ei tarvittu kompromissejä, vaikka hiukan makueroja taitaa isillä ja äidillä nimien suhteen ollakin. Etunimi on päätetty joskus valovuosia sitten - mahdollisesti joskus kun lapsista on ensimmäistä kertaa puhetta ollut. Sitten se vain jäi, eikä sitä osattu tai haluttu enää vaihtaa. Hassua on, että naperon mummo on joskus kaavaillut samaa nimeä omalle tyttärelleen - mutta tulikin kaksi hienoa poikaa ja hyvä nimi jäi käyttämättä. Toiseksi nimeksi nyytti sai mummi-enkelin toisen nimen. Kulkee sitten mummin muisto paitsi puheissa, myös nimen muodossa polvesta toiseen. Tyttö on kyllä nimensä näköinen. 

Juhla oli varsin soma. Paikalla oli rakkaita läheltä ja kaukaa. Pappi puhui osuvasti (ja ihastuttava kummityttöni toisteli papin sanoja ja hauskutti kanssajuhlijoita) ja kummin äärettömän ihana laulu kasteli useammatkin linssit (linkissä alkuperäinen versio, kummin sovitus oli vähintään yhtä riipaisevan kaunis!) Varsin kaunis oli myös kastemekko! Miehen suvun kastemekko on peräisin 70-luvulta - se on tyttäremme mummon äidin ja mummon siskon virkkaama upea aarre ja ollut käytössä jo monella nuppusella, myös isimiehellä aikanaan. Jäi niin hyvä mieli juhlasta, varmasti kulutamme ristiäistallenteen (ja runsain mitoin nenäliinoja) vielä joskus aivan puhki. On se vaan juhlista herkin.

Kliketi-klik - käyhän sinäkin nyyhkyttämässä vähän!

3 kommenttia:

  1. Kaunista. <3
    Onnea hänelle nimestä. ♥

    VastaaPoista
  2. Oli kauniit juhlat ja pienokainen sai ihanan nimen! Hyvä, että nimi tuli nyt käyttöön, kun en itse sitä tosiaankaan voinut pojilleni antaa!
    Kastemekko jäi nyt meille odottamaan , että kukahan seuraavaksi suvustamme sitä tarvitsisi.Mummo odottelee ja toivoo pian tapaavansa pikku- tyttönsä.

    VastaaPoista