maanantai 9. syyskuuta 2013

Aina on aihetta pieneen juhlaan









Juhlimme rennoissa merkeissä pienen puolivuotis-taivalta. Typyn kummitäti miehineen sai maistella jauhopeukalo-äidin (keskellä kämmentä!) yritelmiä, no - kukaan ei kuollut. Kummitäti-company toi lahjaksi ihanan Aa tuuti lasta -kirjan (joka oli muuten jo toinen puolivuotias-lahja siitä osoitteesta, Punaisen norsun oranssi ronsupipo odottaa pään paisumista vielä tovin lipastossa). Kirjan mukana tuli cd-levyllinen ihania tuutulauluja, ne on koehoilotettu ja ei lapsi ainakaan tällä erää lähtenyt peltoreita noutamaan, joten kultakurkkuilu jatkukoon tässä torpassa vaikka joka ilta.

Musta olisi oikeasti ihana ottaa ihan rutiiniksi joku iltalaulu tai -loru. Meidät (minut ja siskoni) on pienenä nukutettu Lapinäidin kehtolaululla. Se on hurjan kaunis, mutta vaikuttaa niin vaativalta etten taida taipua siihen. Onneksi on nyt kirja, jonka kanssa metsästää sopivaa kipaletta ja parempaa virettä siinä sivussa. Kiitos ihanasta lahjasta! Ja korteista! Tänään saapui postissa vielä toinen paketti, siellä oli mainio helistinpehmolelu ja tosi tyylikkäät lappuhaalarit, kyllä nyt pienen kelpaa. Suurkiitos, olette ihania!! Sankari nukahti juhlien jälkeen jotenkin erityisen onnellisen näköisenä. Pieni. Iso pieni. 

7 kommenttia:

  1. Ihanat tarjoilut ja ihana sankari! <3

    VastaaPoista

  2. Ihanan näköisiä tarjottavia ja varmaan olivat hyviäkin vielä!
    Pieni Sulotar on niin ihanan näköinen kuvissaan, että voi voi...
    Saas nähdä, koska mummo saa pientä sylitellä?Ihan hirveä iso ikävä!!!
    mummo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä on, koitetanpa saada piakkoin treffit sovittua. :)

      Poista
  3. Voi eikä! Mulle on äiti laulanut myös Lapinäidin kehtolaulua, ja se on mulle ehkä rakkain ja tärkein laulu maailmassa. Mä lauloin sitä Felixille jo kun se oli massussa, ja laulan edelleen iltaisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho Mere :) Ei varmaan ole yleisin kehtolaulu kuitenkaan. Onko sulla mitään sukujuuria lapissa? Kaunis laulu se on, joten ihana perinne jatkaa myös pikkumiehen kanssa!

      Poista
    2. Hups! En oo huomannut tätä kommenttia. Ei oo sukua siellä päin, mutta äiti oli lastentarhanopettaja, joten ehkä sieltä koulutuksesta se laulu on matkan varrella tarttunut mukaan. En tosin oo yhtään varma.

      Poista