Helmihommia

11-kuinen "vauva" on ottanut ensiaskeleensa ja tuplannut salaa hammaslukunsa. Pimu on melkoinen touhottaja. Tämän hetken suosikkihommia on muun muassa vessapaperin popsiminen (salaa tietysti tapahtuu tämäkin), pyykkääminen (ja pyörivän rummun tuijottaminen lähes hypnoosissa), koiran paijaaminen (ja joskus myös vähemmän hellä käsitteleminen), liikkumistreenit (myös unissaan) ja laulaminen (kovaa ja korkeelta tottakai). 

"Minä itte" se varmasti sanoisi jos osaisi. Sen sijaan sen suusta kuulee välillä ihan oikeasti sanat "äiti", "isssss" (isi), "nam", "pupu" ja "ytsi" (yksi). Ymmärrys menee tietysti hurjasti edellä, aika mukavaa kun voi jo vähän vastavuoroisesti kommunikoidakin, kun toinen on välillä ihan kartalla mistä puhutaan. Tosin hyvin valikoivasti daami kapasiteettiaan käyttää, kyllä loppuu ymmärrys kuin seinään, kun käsi on juuri läiskähtämässä koiran kippoon ja äiti rääkäisee tiukan EI:n. 

Pampula sai Runebergin päivänä pikkuisen serkkupojan ja tämän pienen herran ja ylpeän isosiskonsa tapaamista odotamme kovasti. Taitaa olla niin, että viimeistään noiden pienimmäisten kohdatessa konkretisoituu, että tämä oma ei kai sitten enää olekaan vauva. Hurjaa.