Odotus

Tämä odotus on ollut kaikkinensa aika erilainen kun edellinen. Se on mennyt taaperoarjessa aivan hurjan nopeasti. Odottavan aika ei ole ollut lainkaan pitkä, sitä vastoin kiireinen, työntäyteinen ja mukava. Raskaus on ollut vauvan voinnin suhteen hyvin stressitön ja lempeä, tällä kertaa ei ainuttakaan kontrollikäyntiä, ei turhaa huolta ja murhetta ja kyllä on kiitollinen olo. Kunpa kaikki menisi yhtä mallikkaasti loppuun asti. Fyysisesti tämä kierros on ollut ehkä vähän raskaampi, mutta aikaa levolle ei olekaan jäänyt samalla tavalla kuin esikoista odottaessa, kunnon unista puhuttakaan. Olo on rauhallinen ja odottava. Jännitys ei ole kadonnut mihinkään, vaikka tiedän jo hiukan mitä pikkuvauva-arjelta odottaa. Toki arki kahden kanssa on aivan uusi ja tuntematon. 

Samalla tavalla kuin luonto alkaa heräämään kevääseen, alan minä heräämään tämän odotuksen päättymiseen. Millainenkohan se on meidän uusi pikkuinen nuppu? Minkälaisen polun sitä valitsee, jotta pikkuversosta kasvaa hyvä ja vahva? No, valoa, lämpöä ja ravintoaineita annamme ainakin yllinkyllin, eiköhän niillä päästä hyvin alkuun.