tiistai 11. joulukuuta 2012

Armoton varustelu alkakoon

Viikonloppuna tuli hankittua vaunut, hoitolaukku, pinnasänky, patja ja petauspatja, peitto, sängyn reunapehmusteet, petivaatteita...ja ei kai sitten muuta? No olihan siinäkin kyllä jo. Isompiin hankintoihin verrattuna vaatteiden ostaminen on niin älyttömän (liian?) helppoa: otan rekistä mukaan sen mikä silmää, ihoa ja kukkaroa miellyttää, harvoin sitä tarvitsee pohtia sen kummemmin. Mutta kylläpä oli ummikko pihalla lastentarvikeliikkeessä. Teleskooppiheittoaisakennorengasadapteripikalukitus vai mikä se nyt olikaan?! Otetaan vielä uudestaan, vähän hitaammin ja vielä paljon hitaammin ja selkokielellä kiitos vain. 

Esimerkiksi vaunuja ei kyllä totisesti ole eilen keksitty, ajatelkaa: vaunuissa kehtotoiminto, ilmastoitu/eristävä kopan pohja, puhkeamattomat renkaat, erilliset talvirenkaat, ynnämuutasitäsuntätä tarpeellista ja mahdollisesti jotakin tarpeetontakin, huh! 

Päivän mittaisen neljän hengen ankaran pohdinnan, kolmen liikkeen koluamisen ja poskia punehduttavan tinkaamisen seurauksena meille on nyt tulossa mainiot Emmaljungan Edge Duo Combit, Denim Blackinä, ilmakennorenkailla ja isoilla kääntyvillä etupyörillä. Mikäli myyjien markkinapuheisiin, valmistajan verkkosivuihin, kanssaihmisten kokemuksiin sekä omaan ensivaikutelmaan on luottaminen, lyhyesti kuvailisin, että: tyylikkäät, laadukkaat, turvalliset, kevyet, tilavat (ja tilaa vievät), kestävät, arvonsa pitkään säilyttävät, ympäristöä kunnioittavin arvoin valmistetut, ainoastaan aikuisten voimin rakennetut, melkein kotimaiset (hehheh) vaunut. Helpotkin ehkä - tosin koulutus on kesken, koska pikkutyypin menopeli ei ole vielä kotiutunut. Toivotaan, että ovat maineensa veroiset ja palvelevat hienosti ja pitkään. (Ja jos eivät, niin olisi parempi sitten hajota sen kahden vuoden takuuajan sisällä!) Toivotaan myös, että vaunuille on paljon käyttöä. Alku on lupaava, sillä janoan vaunulenkille nyt heti! Uupuu ainostaan vaunut ja vauva, mutta myötämielinen asennekin on paljon, eikös?


Kutakuinkin jotakin tämänsuuntaista, renkaat on erilaiset, enkä rungostakaan mene takuuseen, mutta sinne päin :) 



Pinnis on puolestaan hyvin simppeli: valkoinen, ihan jämäkkä ja pohja on mahdollista säätää kolmeen eri korkeuteen. Koko systeemi maltillisella hintalapulla. Täyttää siis kaikki sille asetetut kriteerit. Tästä on hyvä jatkaa. Hoitopöydän toivon löytäväni käytettynä. Ja kaukalo tulee jos autokin tulee. Tosin tänä vuonna en ehkä osta enää mitään. Paitsi aivan hurmaavan maatuska-ruokalapun taisin tilata juuri Facebookin kirppisryhmästä. Niin vaan oli herkullinen. Pikkuisen olen karderoopiakin päivittänyt - siis mukelon, omaani en sen sijaan niinkään ja sen ehkä hiljalleen huomaa. Satuin juuri kauppareissulla katsahtamaan vahingossa sivuprofiiliani peilistä ja olin lentää persuksilleni. Tavallaan aika vänkä tunne kun ei tunnista hetkeen itseään ollenkaan. Talvitakin napit singahtelee yksi kerrallaan huitsinnevadaan ja sinnikkäästi odotan, et tulis alennusmyynnit ja löytyis joku siedettävä puolijoukkueteltta puoli-ilmaiseksi.

Pedata en aio ennen vauvan tuloa, sen verran taikauskoinen olen. 

3 kommenttia:

  1. Kerrassaan mainiota luettavaa tuo siniun tekstisi. Ehdotinkin juuri tulevalle isälle, että äitiyslomalla voisit kirjoittaa kirjan ( kykyjä on!!). Mikäli vauva tulee isäänsä niin se on hyvinkin mahdollista, sillä isä oli maailman kiltein vauva, aina ensimmäiseen uhmaikäänsä asti! Muistelisin, että uhmaikä alkoi varsin nuorena jo! Varmaan aikakin kultaa muistonsa, mutta näin oli asia.Vertailukohteena oli " isoveikka ", joka olikin hieman vaativampi vauvana.
    Tulevasta äidistä en taidakaan tietää noita asioita lainkaan.
    Kivaa luettavaa oli tarina taas. Luin sen selkokielellä tulevalle ukillekin!

    VastaaPoista
  2. :) Niin no, samalla kai sitä opettelis äidiksi JA kirjalijaksi :D Ihana ajatus kyllä, antaa sen hautua rauhassa...

    Mä en muista vanhempieni kertoneen millainen olin ihan vauvana, veikkaisin että yhtä jääräpäinen alusta asti ;) Katsotaan millaiset geenit on tyllerölle siirtyneet...

    VastaaPoista

  3. Suloinen, valkoinen Ainu-pupu odottaa mummolassa vauvaa! Kaikkea muutakin on mummon mukaan tarttunut. Aika rientää ja pian alkaa helmikuu ja sitten maaliskuu...vauvoja kaksin kappalein! Huh-huh tätä ihanuutta!!!

    tällä hetkellä yksinkertainen mummo

    VastaaPoista