Enpä olisi vielä tovi sitten uskonut, että mikään maailmassa saa minua tällaiseen tilaan. Aivoni ovat kovaa vauhtia muuttumassa vaaleanpunaiseksi hattaraksi ja pelkään, että lässytän vauvan pilalle. Kyllä meinaa sytän haljeta kun toisen viattomuutta tuijottelee ja tuoksua nuuskuttelee. Niin on iso rakkauden määrä.
Surettaa jo nyt, ettei se ole ikuisesti noin pieni. Pieni röhisevä possu, omalla pikkuriikkisellä tahdolla. Tai oikeastaan hurjan lujalla, näkisittepä millaista kyytiä nisäparkani välillä saavat, jestas sitä hurjistunutta kamppailua, joka sitten tyyntyy onnelliseen hymyntapaiseen yhtä nopeasti kuin alkoikin. Pieni nukkuu hienosti pitkiä pätkiä jo, ei tämä ainakaan vielä ole minusta yhtään kaoottista, pelkkää ihanaa vaan. Syyttäkäämme hormoneja, en kai mä oikeasti ole näin nössykkä.
Voi ihana pieni suloisuus. <3 olin tänään kaks tuntia naapurissa me&i kutsuilla ja kun tulin kotiin poitsu oli kuin maailman onnellisin nähdessään mut. Itellekin ehtii tulla ihan fyysisiä oireita ikävästä. Päivä päivältä tuntuu että ne tunteet vaan kasvaa.
VastaaPoistaEn malta odottaa milloin päästään näkemään. :)
Varmasti olikin maailman onnellisin! Löytyikö kutsuilta mitään kivaa? :)
VastaaPoistaEihän sellasista voi lähtee kotiin ostamatta mitään :)
Poista