Typyn kummitädin nimikkotunturi kurottelee taivasta parhaimmillaan 1029 metrin korkeudessa. Siellä olimme mekin. Tuntien mittaiseksi venähtänyt äppö (mummo-suomi-mummo -sanakirjani kertoo vastineeksi sadekuuron) oli pilata retkisuunnitelmamme, mutta taisi hampaiden kiristely ja muutama kova sana pelästyttää sateen langettajan ja niin vain taivas rakoili muutamaksi tunniksi ja pääsimme matkaan - ja vieläpä likimain kuivina alaskin. Kaikessa karuudessaan maisemat olivat aivan mahtavat. Pieni nyytti nukkui isin takin suojissa koko matkan - varsin nautinnollinen reissu siis hänellekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti