tiistai 23. heinäkuuta 2013

Oodi mammoilleni

Lapsi on tuonut mukanaan paitsi paljon hyvää myös jotakin aivan erinomaista. Nimittäin viimeisen päälle erinomaisia mammakamuja. Tiedättehän - kerrassaan kaoottisen päivän päätteeksi Pampers pettää ja niskapaskat hivelee nätisti jokaista lähimmän hehtaarin alueelle osunutta huonekalua sekä jälkikasvun joka ainoaa onnetonta hiussuortuvaa - silloin on tosi huojentavaa kuulla ettei ole ainoa, jolla paketti ei ole pysynyt lähimainkaan kasassa. Tai kun mies hormonihuuruissaan oikuttelee, on vaan niin sydäntä lämmittävää kun joku toteaa, että samanlaista napinaa on ajoittain havaittu myös heidän hovissaan. On mahtavaa tiedostaa, ettei ehkä sittenkään ole maailmankaikkeuden ainoa äiti, jota ehkä ihan vähän ottaa välillä päähän. Ja kyllä se vaan niinkin on, että räkäisimmät hirnahdukset saa varmasti laumassa. Äidit ovat ehdottomasti laumaeläimiä.

Joskus silloin kun mahani oli vieläkin pulleampi kuin mitä se on nyt, löysin oman mammalaumani. Yhden niistä - tunnen toki lämmittävää yhteenkuuluvuutta muissakin laumoissa - mutta tämä oodi on erityisesti Maalismammoille. Vaikka matkamme ei ole ollut niin hurjan pitkä (vielä), tuntuu että olemme saaneet aika paljon yhdessä aikaan. Jotain mainitakseni, synnytimmehän me yhdessä jokaiselle oman vauvan. Yhdessä ne nimesimme ja kannustimme liikkeelle. Yhdessä syötimme ensimmäiset lusikalliset ja silitimme flunssaiset terveiksi. On ollut suuri ilo tutustua teihin! 

Heinäkuisessa miitissä oli paikalla kuusi (reilu kolmannes koko laumasta) herttaista maaliskuun palleroa (joista yksi sekosi vähän laskuissaan ja kelli masussa vahingossa huhtikuulle) sekä tietysti palleroisten äidit. Kutakuinkin loput lauman äiti-ihmiset muksuineen odottivat malttamattomina ruudun toisessa päässä miittikuulumisia. Oli aurinkoa, herkkuja, naurua, vaippapeppuja ja tasaiseen tahtiin räiskyvä salamavalo. Oli kauhean mukavaa tavata teidät. Kunpa vain saisin tavata teidät loputkin!

Vielä muutama kuva omasta pallerostani (sekä järkyttävän hyvästä grillimätöstä), päivältä jolloin mini tapasi maaliskuiset lajitoverinsa:










Mikäli tämä teksti ei olisi julkinen kaikille, saattaisi tässä kohtaan olla jokin täysin älyvapaa ja väsynyt semipöhlö rinkivitsi tai vähintäänkin jokin puolihärski loppuylläri. Nyt joudun tylsästi toteamaan vain, että kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti