sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kunpa olisi!

Mä olen kehkeytynyt jokseenkin päteväksi eräässä asiassa. Suunnittelen ja maalailen mielessäni koko ajan kaikenlaista. Ehkä (?) se on vähän jo riistäytynyt käsistä. Eilen sanoin isälleni puhelimessa, että sitten viimeistään olisi kiva asua vähän lähempänä kun lapsi menee kouluun. Johon isäni tuumasi vähän hämillään, että "kuka?" Niin no, se 20-viikkoinen sikiö mun mahassani. Se sama tyyppi, jonka sormenjäljet kehittyivät viime viikolla. (Ja minä onneton olen tunkemassa samoihin kouriin jo taskulaskinta ja geokolmiota, EPIC FAIL.) 

En kyllä oikein malttaisi olla tässä hetkessä ollenkaan. Päänsisäinen mantra on vain päättänyt aloittaa lähes kaikki lauseet "olisipa jo...". Olisipa jo ensi viikon ultra. Olisipa jo maaliskuu. Olisipa jo kesä. Olisipa jo ristiäiset. Olisipa uusi koti. Olispa sitä sun tätä. Ja niin - olisipa vauvauinnissa tilaa meillekin!!!

Vaan kunpa olisi sen verran ymmärrystä ja kärsivällisyyttä, että osaisi tässä hetkessä onnellisena porskuttaa. Kunpa

Marimekon alesta tarttuivat mukaan nämä söpöläiset.
(Olisipa jo se hetki, kun kokeillaan näitä ekan kerran, eiku...)

2 kommenttia:

  1. Eikä toi kyllä mee millään ohi. Lähinnä ainoa "olispa jo" ajatus mikä mulla on, ni olispa jo vauva niin vanha että nukkuis yöt yhdellä yösyötöllä ja mielellään vaiks 20.00-09.00. :D Mut kyllä tästäkin hetkestä osaa nauttia. Kohta kaveri ei pysy paikallaan kun sen lattialle laskee. Nyt sentään uskaltaa käydä vessassa, mut kohta saa alkaa ettiä mihin vauva ehtii viidessä minuutissa livahtaa.

    Terhi

    VastaaPoista
  2. Juu, ei varmasti ole tämä tauti parantuvaa laatua =) Sun "olispa jo..." on musta ihan järjellinen ja varsin ymmärrettävä. Tosin sit myöhemmin ku Pikku-P nukkuu 12 tuntia tauotta, sun tekee ihan varmasti mieli mennä tökkimään sitä hereillä, koska se ei ole niiiiin moneen tuntiin kaivannut sun läheisyyttä. Sit pohdit, et "olispa meillä vauva..." ;)

    VastaaPoista