Viikonlopuksi oli kauheasti suunnitelmia: ulkoilen keuhkot ja mielen täyteen syksyä, käyn salilla (ainakin saunomassa, jotta kuukausimaksu ei valuisi joka kuukausi kokolailla kankkulan kaivoon, tosin jos käy vain kerran niin sitä enemmän ottaa päähän, kun miettii mikä täysin järjetön lukema kertahinnaksi muodostuu) siivoan, leivon, laitan ajan kanssa ihanaa ruokaa, pesen kaiken mitä pyykkikorista löytyy, jopa ne epäilyttävät nahkarukkaset ja kledjut, joissa ei ole mitään lappuja tallella (haha mahdoton utopia), korjaan pari vaatetta, luen kuukauden lehdet tai aloitan jonkun hyvän kirjan, käyn kirpparilla ja ehkä brunssilla, tai vähintäänkin ylläpidän sosiaalisia kontakteja jossain muodossa, askarten itseni kortti-burnoutin yli ja niiiiiin edelleen.
Kaksi sanaa:
meni pannukakuks.
Totaaliväsymys - ei pysty eikä huvita. Syöty toki on - monenlaista E:tä (enkä puhu vitamiineista). Niin ja sitä pannukakkua. Onneksi (tai epäonneksi, miten sen nyt ottaa) pyykit ja tiskit eivät karkaa mihinkään, toivottavasti eivät myöskään ystävät. Eikä se yksi salikerta olisi paljon mitään edes auttanut - hetkellinen (?) sohvaantuminen tässä on kai edessä joka tapauksessa. Syksyä voi sitä paitsi ihastella ikkunastakin. Aina ei mene suunnitelmat putkeen, mutta mitä sitten. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...eiku.
Aurinkoa ja myötätuulta jokaiikalle tulevaan viikkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti