sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Warning! Luvassa vaaleanpunaisia sanoja vauvakutsuista





Babyshowerit, mammakemut, vauvakutsut, vauvasuihku (ehdottomasti kehnoin käännös sitten Twilightin) - mitkä ikinä. Aivan kelpo konsepti lintukotoonkin! Tosin juuri siten, että ymmärtää järjestää kemut ilman pakkokaavoja ja kankeutta. Tärkeintä minusta on, että pippaloissa on kiva olla. Ei myötähäpeää, eikä hössötystä, eiei! Ja jokainen tietysti taaplaa tavallaan; kuka haluaa paistatella sarjakuvahahmoa muistuttavana jättimanaattina päivänsäteenä keskellä söpösiä Disney-palloja ja vaippakakkuja, kuka keskittyä sapuskaan ja vain nauttia flowsta. Parasta onkin ehkä juuri se, ettei autenttisuudesta tarvitse ottaa painetta, bebekutsut saavat näyttää ihan omanlaisilta, plussaa on jos ei tarvitse teeskennellä viihtyvänsä.

Vinkkini vastaavia pirskeitä pohtivalle: istuta juhlat läsnäolijoille sopiviksi, ei toisinpäin. Älä osta liikaa ruokaa, äläkä ainakaan herkkuja, sillä siroinkaan manaatti ei kuukauden kestävillä kaakkujämillä kauniimmaksi muutu - ei kapeammaksi ainakaan. Sen sijaan kannattaa satsata muutama ropo (esim.ah-niin-ihanan-romuparatiisin-Tigerin) pieneen muistikirjaan, johon laatuvieraat voivat raapustaa puumerkkinsä ja lisäksi vaikkapa terveiset kohtutaimelle. Oma mahalapseni saa tulevaisuudessa pohtia esimerkiksi sitä, kuka hitto on Tauski, mitä ihmettä ovat persu ja twitter ja nekö juuri ovat maamme talouskriisiin ajaneet.

Myöhemmin voi olla hauska lueskella jo nimetty nyytti kainalossa vieraiden nimiarvauksia/ehdotuksia (jestas, mitä ennustajaeukkoja) sekä lunastaa heidän toinen toistaan makoisampia lupauksia. Omalle tulevalle vuodelleni on luvassa esimerkiksi vauvakinoa, jokirantatreffejä, piknikkiä ja tuulettumista aivan erinomaisessa seurassa, nam! Mielestäni käyttökelpoisia ohjelmanumeroita beibipartyihin voivat olla myös vauvakuvien tunnistus (ei ole niin helppoa kuin luulisi, niin se vaan ihmisrunko muuttuu ajan myötä) ja jos korutaitureita sattuu joukossa olemaan, niin yksilöllinen rannekoru (vaikkapa jokaisen vieraan helmen verran tuunaama) on hormonihuuruisen äitikokelaan mielestä aika liikuttava muisto päivästä. Mahtaako tämä pehmoilu jäädä synnärille?! 

Viihdyin kovasti seurassanne, kiitos ihanat vieraani! Kiitos myös tuomistanne herkuista (jokaisesta lisäkilosta syytän neuvolassa aivan takuulla teitä). Ja pikkuisen hampaat irvessä kiitämme myös (kiel-le-tyis-tä!! missä on nykyajan ihmisten sisälukutaito?!) lahjoistanne, uskoakseni mahani sisältö niiailee ankarasti myös. 

Onnea on ympärillä olevat ihmiset. 

Ps. Meille kuuluu kyllä kaikkea muutakin kuin juhlahumua, lupaan aktivoida taas suhteeni näppäimistöön. Olenhan jo äitiyslomankin aloittanut. Jestas, edellisen postaukseni (niin juuri se ikuisuus sitten lähetetty) sanomaan jumiutuneena todettakoon vielä kerran, että mihin tämä aika on hävinnyt, apua.  


4 kommenttia:

  1. Oon pähkäilly koko vuorokauden niitä nimivaihtoehtoja. En tiedä miten sen oman ehdokkaani valitsin. Summanmutikassa kenties.

    VastaaPoista
  2. :) Kaikki nimiehdotukset oli aika hyviä. Taisit Terhi kirjoittaa ensimmäisenä, niin en tiedä näitkö muiden kirjoittamia, mutta siellä oli siis ihan molempia nimiä myöten pohdinnassa olleita!

    VastaaPoista
  3. Ja jos sulla jäi kaivelemaan se kiire, ni saat ehdotella lisää :D

    VastaaPoista