Viisi kuukautta on mennyt nopeammin kuin koskaan ennen. Ehdottomasti liian nopeasti. Välillä huomaan kuitenkin olevani kamalan malttamaton ajatusteni kanssa: "etkö jo puhuisi ja nousisi jaloillesi pieni lapseni", saatan vahingossa toivoa ja sitten jo sätin itseäni "se on niin lyhyen hetken noin pieni, ei ole kiirettä!"
Pienellä tuntuu olevan vähän kiire - eteenpäin, liikkeelle, maailmaa tutkimaan. Onneksi kaikki tapahtuu niin kuin palapelissä, ehtii vähän tottua ajatukseen ennen kuin liikkuva taideteos on valmis ja oikeasti kiitää paikasta toiseen.
Päivittäin tulee taitojen kirjoon jotakin uutta ja ihmeellistä. Osaahan se jo esimerkiksi kääntyä mahalleen ja takaisin hyvinkin rivakasti, istua töröttää vähän tuettuna, matkia ilmeitä, pyytää seuraa ja hellyyttä ja nauraa niin että ikenet raikaa.
Olen ollut huomaavinani, että lapsen oma persoona alkaa hiljalleen nostaa vankemmin päätään, luonteenpiirteet kaivautuvat esiin ja vauva on muuttumassa mini-ihmiseksi. On se niin mainio tyyppi. Hurjan ihana ja rakas. Onnea pieni!
Onnea suloiselle tytölle! :)
VastaaPoistaHän kiittää :)
VastaaPoistaIhana pikkuinen :)
VastaaPoistaVoi ihanuus, kyllä on suloinen pienokainen!
VastaaPoistaMummo
:) Rääpäle niiaa niksauttaa. Onko sulla Janni blogia? :)
VastaaPoistaOi miten kaunis vauva! Ei ollenkaan sellaisen "perusvauvan" näköinen, vaan persoonallisen kaunis. Itsekin odotin lapseni vauva-aikana tämän kasvavan ja oppivan uusia asioita, ja samaan aikaan halusin pitää hänet pienenä. Nyt ikää on reilu 1,5 vuotta ja meno kovin villiä. :)
VastaaPoistaKiitos Satu! :) Teillä on mahdottoman suloinen reilu 1,5-vee!
VastaaPoistaKiitos sinnekin. :)
VastaaPoista