Maa-ma-ma-maamma-maa-maa-ma-maammaa-paa-pa-pa-paappa-paa-paa-paa-paa-paa...

Naantalin aurinkoa ei juuri näkynyt, mutta kaunis paikka se on, satoi tai paistoi. 

The Talo. Se, joka näkyi omassa lapsuudessa vain rätisevältä VHS-kasetilta. 

Portaat "kellariin" oli aika hurjat. Huomio kantoreppulijat, raskaanaolevat, lapset, vanhukset, huonojalkaiset, kömpelöt... 

Mörkö oli vähän pliisu, tarkoittaako se että on kasvanut isoksi?

Viisikuinen nautti muumeista sydämensä kyllyydestä - sen koko 10 minuuttia, jonka oli hereillä.

Hattivatit. <3

Nipsu oli ihan liekeissä. Osa hahmoista oli vähän vähemmän terässä. 

Teki mieli ostostella kaupasta kaikkea, mutta jätän sen siihen kertaan kun lapsi osaa itse vaatia hyllyjen tyhjennystä.

Nuo peltimukit syyhytti ehkä eniten. Kestäisi juomatreenit jos toisetkin?

Uimahuone sai minut kauhean iloiseksi - se oli niin oikea! 

Pieni niiskuneiti se vaan jaksoi vetää sikeitä, siirtyi näppärästi repusta autoon ja autosta ravintolaan heräämättä.

Eka kerta Muumimaailmassa oli kovin mukava. Tuli yllätyksenä miten iso paikka se on, kyllä sai kävellä ja ulkoilla kerrakseen. Kolme tuntia riitti juuri laakson kiertämiseen, teatteriin ei sitten enää riittänyt puhti. Kauniimmalla säällä mm. rantaa ja liukumäkiä olisi ehkä tullut hyödynnettyä ahkerammin (siis ainakin pikkuväen toimesta), mutta silloin olisi aikaakin tarvittu enemmän. Eniten reissusta taisi elämyksiä irrottaa kummityttöni, joka toisteli ihastuneena kaikkea näkemäänsä. 1v 9kk ikiliikkuja jätti tuttinsa muumimammalle; aikamoinen superpimu! Mamma oli ihan juonessa mukana, pisti tutin käsilaukkuunsa, josta se kulkeutuu sitten laakson pienimmille otuksille. Toinen mamma oli vähän nessun tarpeessa - niin ne vaan kasvaa isoiksi nuo vauvat, snif! Kyllä tuo oli paikkana sellainen, että sinne mielellään vie jälkikasvunsa myöhemminkin - sitten kun se ymmärtää jotain muustakin kuin maidosta ja päiväunista. Onneksi on muutama vuosi aikaa säästää, hehe. Kuvista kiitos kummityttöni perheelle!