Ihmeellinen vuosi 2013

Viime vuosi oli kiistämättä tähänastisen elämäni mullistavin. Se piti sisällään ainakin suurinta mahdollista iloa, ikävää ja surua, paljon opettelua ja oivaltamista, ihania uusia ja vanhoja tuttuvuuksia, uskomatonta yhteenkuuluvuuden tunnetta, nöyrää kiitollisuutta, jumalattomasti univelkaa sekä määrättömästi rinnassa puristavaa rakkautta. 

Tammikuu alkoi lapissa. Vuodenvaihde meni mummolan lattialla kuumeisena masun kanssa retkottaessa. Kotiinpaluun jälkeen pidin itseni varsin kiireisenä työkuvioiden kanssa. Siviilissä jumahdin totaalisen virtuaaliseksi, sillä liityin erääseen verkkoyhteisöön. Hymynkare huulillani lausun vielä kerran Maalismammoilleni kiitoksen yhteisestä vuodesta, se oli unohtumaton! Toivottavasti saamme vielä monenmonta hienoa yhteistä vuotta. 

Helmikuussa aloitin äityslomani ja siirtymää konkretisoi mieleenpainuvat vauvakutsut. Vaikka hengähdystauko tulikin tarpeeseen, tuntui joutenolo välillä loputtoman pitkältä ja pitkästyttävältä. Odottomatta helmikuinen haukottelu vaihtui kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa musertavaan suruun, kun äitini nukkui pois. 

Maaliskuussa saimme arkeamme valaisemaan valloittavan tyttölapsen. Vieraita kävi enemmän ja vähemmän, kiitos kaikille meitä tervehtimään tulleille ja muuten myötäeläneille, teillä on ollut suuri merkitys jaksamisessamme!

Huhtikuussa ajoimme tuhansia kilometrejä, kävimme lapissa tervehtimässä sukulaisia ja hyvästelimme äitini viimeiselle matkalle. Huhtikuussa tyttäremme sai myös ikioman nimen sekä maailman parhaat kummit. 

Toukokuussa olimme ristäisreissun jäljiltä yhä menossa, pieni lyyli kävi tutustumassa hiukan paremmin isovanhempiinsa, serkkutyttöönsä, enoonsa sekä äitinsä nuoruudenmaisemiin. 

Kesäkuussa nautimme auringon lämmöstä. Alkuvuoden reissuteemalle antautuen lähdimme jälleen lappiin, tällä kertaa junan kyyditseminä. Matkan varrella pysähdyimme juhlimaan ripille päässyttä veljeäni sekä serkkuni häitä. Kilpisjärveltä, Pohjois-Norjasta sekä Porttipahdalta äitini lapsuudenmaisemista imin itseeni valtavasti luonnon voimaa, kauneutta ja rauhaa. 

Heinäkuussa purimme reissukamat ja vietimme kaupunkikesää leppoisasti. Tapasimme pampulan kanssa paljon vauvakavereita ja äitiystäviä. 

Elokuussa  alkoi eloamme rytmittää muskari ja kerho. Tyllerö lähti vähitellen liikkeelle ja peli oli menetetty arkemme muotoutui mukavan sähäkäksi.

Syyskuussa typyllä tuli puolikas vuosi mittariin ja juhlimme pienesti. Samaan aikaan pohdin kuumeisesti tulevaa töihinpaluun ajankohtaa ja sain kirjeen, jossa luki "tervetuloa opiskelemaan!"

Lokakuussa pimu sai ekaa kertaa jalkaansa vuotta aiemmin ostamani sukkahousut, malttamattomuutta oli tuolloin ilmassa muutenkin kuin vain sukkisten osalta. Lokakuussa tyllerö sai myös nimipäivälahjoja ja omatuntoni piti minulle äreän puhuttelun kun olin itse unohtanut päivän ihan kokonaan. Aloitin syksyn ratoksi myös (jatko-)opinnot, pehmeästi ilta per viikko. Tein myös muutaman työkeikan, todetakseni vain, että vielä ainakin hetken voin jatkaa kotona oloa. 

Marraskuussa hurautimme juhlimaan typyn serkkutytön ja minun kummityttöni toista syntymäpäivää.  Muuten puuhastimme mm. joulukortteja ja myimme pieneksi jääneitä vaatteita (valitettavasti suurin osa niistä oli minun, ei tytön).

Joulukuussa kasvateltiin kaksi komeaa hampaanalkua, piipahdettiin valmistujaisissa, mässättiin järkyttävä määrä torttuja ja suklaata ja vietettiin pikkumurun ensimmäinen joulu. Vuoden vaihtumista odoteltiin kotosalla siskon poppoon hyvässä seurassa. 

Voi miten huima vuosi se olikin, raskas mutta antoisa. Olkoon tämä vuosi onnea täynnä, hyvää tätä vuotta teille kaikille! ♥