keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Alkutaival pähkinänkuoressa

Heinäkuun puolenvälin paikkeilla tuli kummallinen olo, jokin on nyt eri tavalla - sellainen selittämätön tunne, intuitiivinen, mistä lie tuli. Työmatkalla ostettu raskaustesti näytti plussaa, viikotkin sähähti digitaalinäyttöön: +3 siinä sanottiin. Siinä menikin se työpäivä vähän muissa maailmoissa. Neuvolaan soitin päivien päästä vähän hölmistyneenä: "öööömoi, pitääköhän mun varata jotain aikaa tai siis varmaan pitää varata aika, siis mä luulen että meille tulee vauva." Niin, meille tulee vauva. Hurja ajatus, hurjan hieno ja valtavan iso - muutos ja mahdollisuus. Jotakin, jonka jäsentämiseen menee ehkä hetki.

Ensimmäinen neuvola oli elokuun alussa. Eksyminen lastenneuvolan puolelle, kuumottava haastattelu "en polta, en juo, en käytä huumeita...", lähisuvussa olevat sairaudet, miten niitäkään voi muistaa kaikkia. Pissaaminen purkkiin - kamala hätä, mutta mitään ei tule. Ja viimein sitten kipuaminen tutkailtavaksi. Ei kuulu ääniä, ei puolelta eikä toiselta...neuvolatädin kulmat kurtistelee ja sen tulee kiire sanoa "tuo on sun oma sydän, sikiön sydän lyö nopeammin", mahdotonta. Ehkä siellä ei sitten olekaan mitään. Meni hukkaan koko typerä tunti.

Illalla netissä vertailtiin yksityisten varhaisultrahintoja, mihinkäs siitä pääsee, tyyristä. Naps, aika varattu seuraavalle iltapäivälle. Rahalla saa ja hevosella pääsee - aivan erinomaisen ystävällistä ja miellyttävää palvelua oli vastassa Turun Gynekologikeskuksessa. Jopa hyvällä fiiliksellä valmistauduimme saamaan varmistuksen siitä, mikä edellisenä päivänä oli jäänyt päällimmäiseksi mieleen. Täti halusi katsoa ensin itse. Pian sen huulille nousi hymynkare, "hyviä uutisia", se tokaisi ja käänsi pian ruutua. Siinä se oli. Mustavalkoinen liikkuva pieni hahmo nosti kättä tervehtiäkseen. "Sydän lyö tuossa näettekö (ei vieläkään ääniä, jostain syystä tämä kone oli äänetön, mutta kyllä sen todentotta näki sykkivän!), tuossa on jalat ja kädet ja pää...oh, onpas hän täydellinen, harvoin näkee näin valmiinnäköistä vauvaa varhaisultrassa, tämä raskaus taitaa ollakin jo vähän pidemmällä..." Koko vastasi viikkoja 9+6 (plusmiinus 4 päivää). Todennäköisin laskettu aika rustattiin neuvolakorttiin: 8.3.2013. Mukaan saatiin vielä ihastuttava kuva kohdussa leijailevasta mini-ihmisestä. Teki mieli maksaa vähän ylimääräistä vastaanottoon.

Elokuun lopulla nt-ultra. Odotushuoneessa pelkkiä toisiinsa liiskautuneita pariskuntia ja minä. Tuli kamala tarve nostaa vasen nimetön paraatipaikalle; Mun mies on töissä, ei tarvi kattoo noin. Vastaanottohuoneessa oman isän ikäinen mieslääkäri (tai oikeammin lääketieteen tri, naistentautien ja synnystysten erikoislääkäri taisi lukea paperiin painetussa leimassa), klunks, ei voi jatkua hyvin. Harvasanainen ja -hiuksinen. Mutta ne äänet! Hassu varsan laukka lähti kumisemaan huoneessa tasaiseen tahtiin. Ääni, jota on hankala pukea sanoiksi. Voi vain ottaa joka solulla vastaan ja ihmetellä. Tuossa ympäristössä ja ilmapiirissä ei tiraustakaan, muunlaisessa tilanteessa mahdollisesti vedenpaisumus. Tulosteessa heprean kielellä sähkösanomaselostus "löydöksestä": "12+ 6 uä:llä todetaan kohdussa yksi norm näköinen sikiö jonka Hr säänn 164x/min Crl 52mm vastaa 11+6 vk NT 1mm Lv norm Plac etus Ei FD-nest Ovariot tav Cx ok." Tämä varsin selvä. Kaupantekijäisiksi vielä puoli tusinaa vinoon leikattuja musteläiskätestejä, jostain vauvasta niidenkin yhteydessä puhetta oli - öhhöh, kovin suttuisia ultrakuviksi minusta. Liian voimakas kädenpuristus ja  kiitos hei. Yksityinen > < kunnallinen: 1-0, yhä vielä. Vajaan viikon päästä tipahti kirje postiluukusta, verikokeen ja ultran jälkeen viivan navan alla ei mitään sen pelottavampaa kuin tähänkään asti, kaikki hyvin toistaiseksi.

Noniin, kai se sitten on hiljalleen alettava sopeutua ajatukseen. Voi hyvänen aika, vauva meille tosiaan tulee, niin kovaa vauhtia että ihan hirvittää. Hirvittää ja hymyilyttää.



11 kommenttia:

  1. Kyllä oli kivaa luettavaa. Mummo, joka on aivan onnesta sekaisin. Meillä on jo Tytti-tyttönen, pieni rakas ja nytkö minulla olisi tilaisuus tulla kaksinkertaiseksi mummoksi! Viime jouluna sain elämäni parhaimman ja rakkaimman joululahjan ja nyt on toiveissa saada elämäni parhain ja rakkain synttärilahja!!!Jaksa ja muista levätä!
    Riitta-mummo

    VastaaPoista
  2. :) Kiitos kommentista, kiva tietää että joku jaksoi lukea loppuun asti koko tekstin. Rauhassa otetaan! Terkut!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa!!! Todella mukavaa luettavaa -- sulla on kirjallisia(kin) taitoja!
    Olen iloinen ja ylpeä, että saan olla yksi lukijasi! Kiitos siitä ja onnea vielä kerran! <3

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos Leena, sinä se et sanojasi säästele ♥!

    VastaaPoista
  5. <3 Ihanaa lukea näitä sun ajatuksia! Potkuhali pieneltä poikaselta toiselle :)

    VastaaPoista
  6. ♥ Kiva, että viihdyit, tervetuloa uudestaan! Luulisin, että masu potkii terkut takaisin. =)

    VastaaPoista
  7. Ihanaa... <3 Terveisin Iskä, Kirsi ja Paulus :)

    VastaaPoista
  8. No mitäs vatsanasukille nyt kuuluu? Taitaa kasvaa kovasti? Saapa nähdä milloin pääsee oikein livenä näkemään tuon vauvamasun? Täällä kuitenkin pienelle on mummo jo jotain hankkinutkin.Voikaa hyvin!

    VastaaPoista
  9. Masu kyllä paisuu ku pullataikina, siitä voi kaiketi päätellä että joku siellä kasvaa kohisten. Toivottavasti hänellä on siellä kaikki hyvin...vähän olen koittanu katsella mitä suuhuni pistän ja liikkua aina kun jaksan. Olis kyllä kiva treffata koko poppoollakin, varmaan Tytin synttäreillä viimeistään? Jollei sitten ennen jo! Äläkä liikaa höpsöttele ostosten kans! =)Kuulumisiin! ♥

    VastaaPoista