maanantai 17. syyskuuta 2012

Vainoharhaa vai silkkaa tiedettä?

Jokainen lemmikkieläimen omistaja (tai lähes platonisessa suhteessa elävä kämppis, kuten itse suhdettani koiraamme luonnehtisin) tietää varmasti, että elukoilla on hulluja vaistoja. Ainakin villiä legendaa niistä liikkuu. Tiedättehän ne tutkimukset syöpäkoirista ja tarinat luonnonkatastrofeja ja kuolemaa ennakoivista turreista?

No, aiemmin pidin montaakin juttua ainakin vähän hölynpölynä (korostan, etten tiedä koirista juurikaan, ainoastaan rodut ja liikajalostuksen aiheuttamat rotuheikkoudet opettelin ala-asteella koirakirjasta ja ehkä sitten seitsemän vuoden yhteiselo tuon karvakasan kanssa on opettanut jotakin pientä lisäksi), mutta nyt empiirinen tutkimukseni osoittaa, että meidän koiramme vaistoaa raskauden. Voi olla, että vaistota on väärä sana; ehkä vaistoaa, ehkä haistaa tai mahdollisesti huomaa muutoksen meidän ihmisten käyttäytymisessä. Joka tapauksessa tietää, että jokin on muuttunut. 

Sisällä koiran käytös on lähes ennallaan. Välillä huomaan, että koira tulee perässäni vessan ovelle tai jos ovi jää käyntini jäljiltä auki, käy karvakaverimme ihan sisällä asti pyörähtämässä. Nuusknuusk. Ehkä aiempaa enemmän seuraa myös perässä ja nukkuu mielellään samassa huoneessa. 

Mutta ulkona, siellä meidän pallerosta kuoriutuu villipeto. Muutaman viikon aikana olen ulkoiluttanut koiraa vähän enemmän yksinäni ja päässyt poikkeuksetta aina osaksi melkoista sirkusta. Koira tuijottaa kummallisesti ja vahtii jokaista askeltani, säntäilee edellä eikä vahingossakaan päästä minua ensimmäiseksi. Hän myös haukkuu kaikki vastaantulijat, syyslehdet, tietyömaat ja muut "viholliset". Muihin koiriin ja etenkin lähempää tuttavuutta yrittäviin suhtautuu jopa vähän agressiivisesti, saattaa yhtäkkiä näyttää hampaita ja ärähtää näyttävästi pikkuruiselle hädintuskin muutaman nyrkin kokoiselle pentuparallekin. Tämän lisäksi loukkaantuu erittäin dramaattisesti jos vahingossa menen ja torun huonosta käytöksestä. 

Nämä yhteiset ulkoiluretket ovat olleet aika hämmentäviä, toisinaan huvittavia, toisinaan ne saavat ehkä hiukan huolestuttaviakin piirteitä. Keskikokoisella koiralla on julmetusti voimaa ja yllätyshyökkäykset nurkan takana väijyvää viatonta uhria kohtaan pääsevät joskus yllättämään. Milloin olen ollut lähes polvillani asfaltilla yrittäen pysäyttää valonopeudella eteenpäin kiitävää flexiä tai virvelöinyt takaisin vedon voimasta huitsin nevadaan singahtanutta olkapäätäni. Jollain tavalla vaistoni sanoo, ettei koira tarkoita pahaa, se toimii vain oman vaistonsa varassa, suojelee parhaaksi näkemällään tavalla. Kun (koiran) isäntä on mukana lenkillä, käytös on rauhallisempaa, mutta silti huomaa selkeän eron entiseen. 

Onko muilla kokemusta vastaavasta? Osaisiko joku Cesar Millan kertoa mitä tämäntyyppiselle käytökselle voisi tehdä? Hiukan hirvittää, kun näitä kuukausia on vielä jäljellä niin monta ja mitäs sitten jos suhtautuminen lapsiin on samanlaista tai vaikka vieläkin psykoottisempaa? Mahdollista tietysti on myös se, että olen itse vallan psykoottinen, kuvittelen hormonihuuruissani asioita ja koira vaistoaa minun tarkkailuni ja stressaantuu siitä?

Löysin muutaman mielenkiintoisen artikkelin aiheesta ja pikkusen vierestä (yllättäen suomen kielellä kirjoitetut tieteelliset totuudet löytyivät lähinnä Suomi24 -nimiseltä palstalta, niitä en kopionut tähän mukaan, mutta tiedoksi: moni raskaana oleva saa tämän aivan saman vainoharhaisuustaudin!), vilkaiskaapas jos kiinnostaa ja lontoon kieli on auttavasti hallussa:

Dog Behavior and Human Pregnancy

How can dogs sense when you are pregnant? And what are the other behavioural signs?

Tutkimus: Koiran nenä erottaa identtiset kaksoset dna-näytteestä

7 kommenttia:

  1. :D Mä en kestä! Niin hauskalta ku toi sun kuvaus kuulostiki niin jos se höppänä jatkaa tota nii sähän olet pian katuojassa turvallas. Eikä semmonen nyt käy päinsä. Hö.

    VastaaPoista
  2. Hei,

    itselläni on laskettu aika 3.3.2013. Myös esikoista odotellen, itsellä ikää 27v.

    Hauska seurailla blogiasi:)

    VastaaPoista
  3. Heippa! Kiitos kommentista. Tervetuloa lueskelemaan masun seikkaluja! Meillä onkin sitten tosi lähekkäin h-hetket! Ihanaa odotusta sinulle myös! =)

    VastaaPoista
  4. Olet uskomaton kirjallinen lahjakkuus! Aivan ihanaa luettavaa. Ehkä tulevaisuutesi näyttäytyykin kirjailijan roolissa (äiti-roolin lisäksi)...
    Eläimet ovat kyllä hyviä aistimaan asioita ja suhtautuvat niihin sitten oman lajinsa tavoin - hieman kummallisesti. En muista, olenko kertonut, että mullakin on ollut koira (kummallista sanoa "koira" se kun oli meille paljon enemmän)ja Pumppi tiesi aina, kun mulle oli tulossa migreeni ja kun se oli päällänsä, hän oli paras hoitajani. Se tuli viereen nukkumaan ja pisti kätensä (lue:tassunsa) ympärilleni ja pysyi siinä tasan niinkauan kuin minäkin.... nyyh -- tulee ihan ikävä....
    Seuraavaa kirjoitustasi odotellen! =)

    VastaaPoista
  5. Leena kuule, jos meinaat jatkaa tuolla valitsemallasi linjalla, niin joudun ehkä naama punoittaen sensuroimaan pian näitä ylisanoja. ;) Mutta kiitos silti - olen minä joskus kirjailijan urastakin haaveillut, eihän sitä koskaan tiedä.

    Eikä ole tainnut olla Pumpista puhetta. Kuulostaa ihanan uskolliselta ystävältä. Jännä, että turriainen voi migreeninkin etukäteen tietää! Terveisiä taidokkaalle tassuttajalle pilven reunalle =)

    VastaaPoista
  6. Mun koirani kyllä vaistoaa ystäväni raskauden ja sen huomaa kaikki, varsinkin juoksujensa aikaan koira ei päästänyt ystävääni mihinkään ilman häntä, vikisi ja kaipasi huomiota ystävältäni koko ajan. kun ystäväni meni vessaan niin koira istui oven takana ja vikisi kunnes vessan ovi taas aukesi. ja se vasta hirveää olikin kun ystäväni lähti, koira juoksi ovella koko ajan ja vinkui.

    VastaaPoista
  7. On ne jänniä eläimiä, kaikenlaisia juttuja vaistoavat! Eikä näköjään sitten tarvitse olla perheenjäsenkään, kerran ystäväsikin raskaus on bongattu, crazyä! =)

    VastaaPoista