torstai 4. lokakuuta 2012

Vuoden mutsi - ei siihen enempää tarvita




Haluan jakaa kanssanne erään ihanan merkillisen (tähän sopisi yhtä hyvin myös sanaserkku merkittävä) opuksen, jota lukiessa oli lurahtaa pissat pöksyyn monenmonta kertaa. Kuten jo alkusanoissa varoitellaan, Vuoden mutsi (Avain, 2012) on "vähän erilainen äitiyskirja". Se on mainio kombo kokemuksia ja totuuksia, se on mahdottoman tarkkanäköinen ja sopivasti kriittinen pienisuuri kirja. Realiteetit raa´asti pöytään, silläkin uhalla että heikompaa hirvittää, siitä minä tykkään. Synnytystarinat jakoon ilman sen suurempia sensuureja ja sokerihuurretuille sössötyksille kylmästi pitkää nenää. Suorasukainen ja mukavasti roisi esitystapa on ainakin napanuoran pituinen plussa.

"Kuitiksi [raskaudesta] on jäänyt myös alavatsalle sijouttuva vyölaukku: nahkainen navan alla roikkuva reppu, joka jää liian kireiden sukkisten päälle kuin esiliina. Jos ei häivy vuoden sisään, käyn Rolffilla asennuttamassa siihen vetoketjun. Se on kätevä hiekkalaatikolla." Ymmärtänette mitä tarkoitan? 

Vuoden mutsia voivat lukea hyvin vuoden faijatkin. Esimerkiksi ennen synnytyssaliin pyörtymistä tuleva isi voi ottaa onkeensa parista neuvosta, jotka on auliisti listattu kirjaan helposti mukaan otettavaksi ohjenuoraksi. Otteita kultaisista neuvoista: 

-"Älä yritä lohduttaa synnytystuskissa äheltävää naista muistuttamalla, että miehet joutuvat käymään armeijan. Heti kun armeijassa pissitään sinko, voit käyttää tätä vertausta."

-"Älä sano, että oma äitisi synnytti sinut saunassa ilman kipulääkkeitä. Jos pelkäät möläyttäväsi jotain tuollaista, kannattaa pistää jofa päähän, sillä saatat saada kuuppaasi sykemonitorin."

-"Älä kysy, että ei kai se nyt noin paljon voi sattua. Älä oikeastaan kysy mitään, ei ole kuin tyhmiä kysymyksiä."

Opin lukiessani kosolti uutta, esimerkiksi napatynkä oli minulle täysin vieras vihollinen ennen tätä lukukokemusta. Napatynkä lukeutuu toisen kirjoittajan top kolme inhokkeihin ja hän kirjoittaa siitä seuraavaa: 

"Napatynkä. Ehdoton [inhokkien] ykkönen. Heti alkuun vauvasta irtoaa isohko pala lihaa ja sihen pitäisi suhtautua normaalina asiana: sitä pitää haistella (!!), nostaa ylöspäin ja putsailla monta kertaa päivässä. Kuopuksen napatynkä irtosi vain puoliksi ja jäi roikkumaan yhdestä lihaisasta suikaleesta vielä napaan kiinni. OMFG. Jouduin sterilisoimaan sakset ja leikkaamaan suikaleen irti a) selvinpäin b) ilman puudutusta (oletan, että se ei enää sisältänyt hermoja) c) vailla minkään valtakunnan koulutusta kirurgiaan. Ilmeisesti rangaistukseksi vääristä ajatuksista tynkää kohtaan napaan ilmestyi vielä napasieni." 

Voi jestas miten voi ällöttää ja hekotuttaa samaan aikaan. 


Vakuutan - ei välttämättä kaipaa kyytipojaksi teetä ja sympatiaa.

Voin suositella kirjaa. Enkä ainoastaan raskaana oleville tai lapsellisille, vaan oikeastaan kenelle tahansa tästä aiheesta hitusen kiinnostuneelle, sateenkaaren väreissä roiskuvan kielen ystävälle tai sitten muuten vaan hiukan vinksahtaneelle yksilölle. Olen iloinen, että törmäsin itse kirjaan vasta nyt. Raskausvaivoineni ja lopullisesti tärähtäneen mieleni kanssa ahmin tekstiä kenties eri perspektiivistä kuin entinen (normaali?) minäni olisi tehnyt. Ihan aikuisten oikeasti koen saaneeni paitsi vatsalihakseni hetkellisesti takaisin ja tajuntani täyteen uutta huolta myös luotettavan ja rehellisen tuntuista vertaistukea. Miten helpottavaa on, etteivät kaikki maailman äidit ehkä olekaan "täydellisiä" pullantuoksuisia haltioita, joiden lapsista kasvaa automaattisesti hattaranmakuisia keijulapsia. Vauva-arki luo raamit, joiden sisään saa itse rakentaa ihan omannäköisen perhepotretin. 

Erityisen hienoa tässä kirjassa on se, että vuosisadan mutsit ja kirjan luojat - Katja ja Satu - osaavat nauraa itselleen, äitiydelle ja elämälle ylipäänsä. Pilke silmäkulmassa kompensoi taatusti esimerkiksi naaman toiselle laidalle lävähtänyttä luumusoselastia tai helmalle lurahtaneen sinappitahran. Sopivan rempseällä elämänasenteella selviää takuulla mistä vain, jopa korillisesta appelsiininkuoria takalistossa sekä liiskaantuneesta räästä, joka toimitetaan näppärästi kasvojesi eteen pinsettiotteella. Lukekaa itse lisää. 

Ja kyllä, laadukas lukuelämys voi joskus kulminoitua kakkaan, tissiin ja hiivasieneen. Tiedoksi niille, jotka kauhistelevat korvat punaisina ja otsa rypyllä edellä mainittuja kirjan otteita tai ylipäänsä tätä julmettua kohkaamista: kirjassa on oikeasti paljon painavaa infoa(kin). Kansien välissä on tietoa muun muassa hyödyllisiksi koetuista vauva-ajan hankinnoista, matkustamisesta lapsen kanssa, imetyksestä ynnämuusta. Löydät sivuilta suurella varmuudella myös vaipanvaihdon prosessikaavion, selkokielistä byrokratiaa For Dummies sekä tärkeitä yhteystietoja jos vauva-arki tai parisuhde muuttuu liian upottavaksi suoksi tai naapurissa asuva lastenvahti tekee viime hetken oharit. Parasta on se, ettei mikään äkkiseltään kuivakan kuuloinenkaan aihe vauhdita yhtään silmäluomien ummistumista. Kirja sisältää myös tyhjiä aukkoja, jotka voi rustata täyteen omia kokemuksia ja aatoksia. Niihin voi olla myöhemmin kiva palata, vaikkapa sitten kun Herra Pampers astuu armeijan harmaisiin ja aika on viimeistään siloitellut muistoilta kulmat.




Tähän kirjaan palaan itse varmasti vielä myöhemminkin. Lukulampun valossa sekä blogissa, be aware. Loppukaneetiksi sopinee esimerkiksi raskausajan nasevasti kiteyttävä toteamus: "vaikka alankin muistuttaa pierevää muumia, aivoissani ei ole mitään vikaa." Uskokaa tai älkää. 

P.S. Kiitos siskoni, kun ostit minulle tämän krooniset hymykuopat aikaan saaneen teoksen muuten-vaan-lahjaksi. Ja erityiskiitos siitä, että tunnet makuni järkyttävän hyvin.

P.P.S. Lue kirjaa mieluiten yksin kotona, varmuudeksi lukaalin äänieristetyssä siivessä - hysteerinen huutonauru voi oikeasti kuulostaa ulkopuolisen korviin vähän pelottavalta. Ja jos jostain syystä et kirjaa lukiessa koe kitarisoja tärisyttävää hallitsematonta hirnunnan tarvetta, onnittele itseäsi - sinulla on mahdollisesti hiukan pidemmälle kehittynyt huumorintaju kuin eräillä.

Ja vielä muutama huomion arvoinen pee ja äs: sivupalkista oikealta (tai klikkaamalla nimiä) löydät seuraamieni blogien kohdalta Vuoden mutsi:n virtuaaliulottuvuuden sekä Katjan ja Satun omat blogit Salamatkustajan sekä Project Mama:n. Enjoy! 


6 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus ystäväni! Mäkin haluun lukea ton! m

    VastaaPoista
  2. Vitsit sä osaat kyllä kirjoittaa! Sain taas hyvät naurut, tällä kertaa sun höpötyksistä. Kivaa, että pidit!!

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä laadukkaasta kirja-arvostelusta. :) Taidan laittaa kirjan toivomuslistalle synttäri- tai joululahjaksi.

    Terhi

    VastaaPoista
  4. =) Kiitos towerit. Sellaisesta on helppo kirjottaa, josta on jotain mieltä. Tuo on Terhi varmasti mitä oivallisinta imetyslukemista (pitää vaan varoa, ettei vauva tukehdu tissiin, jos liikaa hekotuttaa...), et hankintaan vaan pikapuolin!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kirjoititpa ihanasti :)
    -satu (kommentoin VAIN 2 kk myöhäs - hehheh...)

    VastaaPoista
  6. Voi kiitos Satu! Vastaus tähän parin kuukauden viiveellä of course :D Ihanasti kirjoitat itsekin - kirjassa sekä blogeissa, niin nautin laatutekstistä!

    VastaaPoista